Koskaan ei ole liian myöhäistä

Never too late (Koskaan ei ole liian myöhäistä) on australialaisen laulajan Kylie Minoguen tunnettu kappale.. Koskaan ei ole liian myöhäistä tehdä tai aloittaa jotain, mitä on kauan halunnut. Grandma Moses eli Anna Mary Moses oli yhdysvaltalainen taidemaalari, joka aloitti naivististen maalausten tekemisen 76 vuotiaana. Hänen ensimmäinen taidenäyttelynsä vuonna 1940 oli valtava ... Koskaan ei ole liian myöhäistä Sivut. Etusivu; Valmistuneet 2014; Valmistuneet 2015; HelMet-lukuhaaste 2016; 1. tammikuuta 2017. Neulevuoden 2016 sukkatempaukset . Vuosi sitten asetin itselleni tavoitteeksi pienentää lankavarastoani rennolla otteella ilman mitään kilo- tai grammamääräistä tavoitetta. Toisin sanoen ajattelin että ... Koskaan ei ole liian myöhäistä. Tässä muutamia ajatuksia minun ja hyvän ystäväni eilisestä keskustelusta. Tämä elämä on yllättävän lyhyt. Aivan liian lyhyt. Ystäväni on jo 50 ja minäkin kohta jo 45. Olemme aikuisia naisia. Keski-ikäisiä jo, jos tarkkoja ollaan. Ystäväni kertoi, että hän on tullut elämässään ... Koskaan ei ole liian myöhäistä aloittaa säästäminen. Kaksi oleellisinta asiaa aikuisen ihmisen arjessa on koti sekä kulkupeli, alussa ne eivät välttämättä ole mitenkään sen ihmeellisimpiä mutta omaa elämää rakentaessa nekin muodostuvat isommaksi osaksi omassa elämässä. ... Koskaan ei ole liian myöhäistä. Tanskalainen dokumenttisarja läheisistään eroon joutuneista ihmisistä. Katso myös. Anna palautetta Yle Areenasta. Jylppy-Galleriaan ei hyväksytä poliittisten äärilaitojen riitelyä tai maahanmuuttopolitiikkaan liittyviä medioita tai kommentteja, niillä ei ole mitään viihdearvoa eivätkä ne tästä syystä sovellu Riemurasiaan. Koskaan ei ole liian myöhäistä! Uusien asioiden oppiminen ja omalta mukavuusalueeltaan poistuminen virkistää, vaikka se jännittävää onkin. Tänäkin aamuna, kun sain kuulla Joo -vastaukseni seurauksena löytäväni sisustusjutun kodistamme yllättäen Turun Sanomista, ilahduin. Nyt minusta löytyi rohkeutta poseerata kuvissa.

Työn tekemisen vaikeudesta.

2019.09.13 07:57 Gorthmog Työn tekemisen vaikeudesta.

Pahoittelen pitkästä jaarittelusta, mutta pakko purkaa tämä jonnekin.
Olen reilu kolmekymppinen mies Itä-Suomesta. Opiskelin aikanaan tietotekniikan inssiksi kun en muutakaan keksinyt. Tein monenlaisia sekatöitä opiskelujen jälkeen ja viimeiset viitisen vuotta noita IT-puolen hommia. Olen kuitenkin aina tuntenut voimakasta kaipuuta valmistaa asioita käsilläni, enkä ole koskaan saanut juuri minkaanlaista tyydytystä noista IT-puolen hommista. Koko ala alkoi korpeamaan ja teki mieli pois.
Laajensin viime kesänä (2018) omaa taloani, jota olen remontoinut työn ja kaiken muun ohella vuodesta 2012. Otin erään tuttavien suositteleman timpurin muutamaan työvaiheeseen joista ei ollut kokemusta ja jotka olisivat olleet yksin vaikeita, lähinnä katto ja runkohommiin. Timpurilla oli ollut 20 vuotta sama työpari joka oli lopettanut allergioiden ym. takia vähän ennen tuota minun työmaatani. Päätin kysyä pääsisinkö hänelle oppipojaksi. Jutut kävi hyvin yksiin, töitä tehdessä oli mukavaa ja ukko suostui. Tein syksyn omaa torppaani ja hän omia lupaamiaan töitään. Talvella olin osin työttömänä, käytiin muutamalla yhteisellä remonttityömaalla.
Heinäkuun alussa lähdettiin rakentamaan eräälle tehtaalle uutta varastoa. Aluksi kaikki tuntui menevän ihan kivasti, mutta äijän hermot alkoivat jostain syystä kiristyä työmaan edetessä. Nyt ollaan katontekovaiheessa ja ukko pyysi tuon entisen työkaverinsa apuun, että saataisiin katto päälle ennen pahimpia syyssateita.
Viimeisen viikot äijä on puhunut minulle tyyliin enää tiuskimalla ja vittuilemalla. Sitä tuntuu ärsyttävän kaikki, vaikkei mitään varsinaista hätää pitäisi olla. Olen yrittänyt kysellä, että mikä sen mieltä painaa muttei mitään järkevää vastausta ole tullut, lisää tiuskimista ja vittuilua. Huumori on kadonnut työpaikalta ihan täysin ja mitta alkaa olla jo täynnä. Lisäksi korpeaa jonkin verran räikeä piittaamattomuus työturvallisuudesta, työskennellään kuitenkin melko korkealla ja touhu on välillä aivan järkyttävää keikkumista ja kikkailua.
Alun perinkin pidin tätä rakentamistouhua lähinnä irtaantumisena sisätyöstä enkä mitenkään lopullisena ratkaisuna. Sydän sykkii itsellä eniten puutöihin ja isäni onkin puuseppä. Hän on tosin yli 70-vuotias ja virallisesti eläkkeellä, eikä hänellä ole minua vara palkata. Menisin mieluusti hänen avukseen opettelemaan puusepäntöitä, mutta jostain pitäisi saada kuitenkin jonkin verran rahaa: kotona on kaksi lasta ja vaimo (joka työskentelee), sekä tietysti asuntolaina ja muut menot.
En tiedä miten lähtisin ratkaisemaan tätä ongelmaa. Nykyisen 'mestarin' kanssa työnteosta ei taida kuitenkaan tulla mitään. Olen harrastanut käsitöitä teini-ikäisestä lähtien ja halunnut pitkään puusepäksi. Isäni demotivaatiopuhe silloin nuorena sai minut valitsemaan alan jossa "olisi mahdollista tienata vähän paremmin, puusepän leipä kun on pitkä ja kapea". Ei olisi pitänyt uskoa. Nyt alkaa tuntua että on jo liian myöhäistä lähteä jahtaamaan tuota unelmaa, kun täysin persaukisenakaan ei voi elää.
Ei minulla tämän suurempia ongelmia ole. Pääosin elämä kuitenkin hymyilee, mutta nyt työmaalla on alkanut todella ahdistaa. Piti vain saada purkaa tämä johonkin.
Elämän kehitysehdotuksia otetaan toki vastaan.
submitted by Gorthmog to Suomi [link] [comments]


2019.08.09 18:27 Loez Tein r/suomi -kommenttigeneraattorin

Latailin (melkein?) koko Suomen kommenttihistorian (1 777 638 kommenttia) ja tein niistä ns. Markovin mallin. Vähän mutkia oikoen, malli katsoo aineistosta "jos neljä edeltävää sanoaa ovat 'A B C D', niin miten todennäköistä on että seuraava sana on X?" Markovin malli sinällään on varsin käteviä ihan oikeissa asioissakin, mutta niillä voi myös näppärästi tuottaa tekstiä joka (tietyissä rajoissa) on "samankaltaista" kuin opetusaineisto, eli tässä tapauksessa Suomen kommentit.
Päädyin rakentamaan erilliset mallit joka vuoden kommenteille, sekä yhden ison mallin jossa on koko kommenttihistoria. Generaattori hyälkää kaikki generoidut kommentit joissa oli joko yli 10 sanan putki joka löytyi myös jostain oikeasta kommentista, tai jonka sanoista yli 70% esiintyi jossain tietyssä oikeassa kommentissa. Ei pitäisi siis olla mitään mikä on suoraan oikea kommentti.
Voin generoida halukkaille myös kommentteja niin että opetusaineistona on ainoastaan yhden käyttäjän viestit. Tämä toimii kuitenkin varsin huonosti jos viestejä ei ole isompaa määrää. Lopettelen tältä illalta, mutta jos joku nyt yön aikana uuden pyynnön postailee niin yritän perata jonon läpi huomenna illalla :)

Suomi kautta historian

JSN ei voi tehdä oikein mitään muuta kuin Savon Sanomia pikaluvulla.
Rlökin sotkeminen kukan sekaan nyt on jostain syystä ihan eri. /s
Minä. Homman nimi on jo kauan ollut suomalaisia rikollisia ongelmaksi asti.
Tottakai kannattaa yrittää korjata jos tuntuu että on tarpeen siirtää keskustelua semantiikkaan.
Niin, samalla tavalla kun maissa missä eutanasia on sallittua ole mitään tuollaisia ongelmia?
Vähän niinkuin jos olisit muslimi ja sitten kun joku tietää yhdistelmästä niin se on jotenkin automaattisesti miehen pituuden syytä sinun mielestäsi.
Kaikelle on paikkansa ja aina se ei ole mahdollista tietenkään, hölmö
Itse kyllä koen, että kansanedustajan duuni on sellaista, että harvemmin tarttee aikaisin herätä.
Ei kai tässä ole mitään yllättävää tai uutta.
Suomessa on myös paljon lapsia, jotka eivät ole koskaan tehneet penniäkään voittoa ...
Sopeutumiseläkettä voi nauttia 65 ikävuoteen saakka. Sitä ei siis voi käyttää syynä miksi rahat on loppu.
Tinder, tuo ihanan ilmava höttö jota ei kannata ottaa vakavasti. En ole kovin vakava ihminen.
Valkoisista miehistä on tullut pullamössöβetamiehiä, jotka eivät enää kykene tai uskalla toimimaan EU:ssa.
Näin juuri. Varsinkin pienempien julkaisijoiden levyjä tulee ja menee ja ne eivät ole se syy mikä tämän ongelman aiheuttaa...
Oho typotin otsikon, noh - kai se on hyvä sieltä pikkuveljen selän takaa huudella.
Kyllä. Perustele ihmeessä ilman legalistista argumentaatiota. Se, että jokin asia kuvottaa sinua ei ole mikään syy turvapaikalle Geneven sopimuksen mukaan.
“He who is not contented with what he would like to have.” ― Socrates
Kyllähän sen jo Leevi & The Leavings oli vain kerran.
En olisi itsestäni uskonut vielä pari kuukautta sitten aika pessimistinen, mutta nyt jänskättää vallan.
Pöllin idean jostain /paradoxplaza:n spekulaatio langasta, onhan se mahdollista että meidän yhteiskuntarakenteemme hänet rikkoi.
Kyllä sielläkin seksuaalirikoksista voi päästä kuin koira veräjästä mitä usein tuntuu tapahtuvan rattijuopumuksissa.
Tuota meksikon rajalla ei oo mitään tekemistä tällaisten iltasatujen kanssa.
Näin tän alkuperäisen jo ja ajattelin että onpa epäkorrektisti kommentoitu tuommosta turbaanipäätä
Jos ajattelet että joku mielipide on parempi tai huonompi kuin jokin muu tilanne.

2011

Älä nyt pilaa tätä! Mikä nyt ylipäätään on siistimpää kuin VR:n dissaus? Kielioppivirheiden korjaaminen.
Vihapuhetta vihapuhetta vihapuhetta vihapuhetta vihapuhetta vihapuhetta vihapuhetta vihapuhetta vihapuhetta vihapuhetta vihapuhetta
I'll admit I'm not sure which city I'm going to be going to the university.

2012

Diagnoosia tekevä lääkäri on eri asia kuin hallituksen lupa reaktorille.
Näin animoijana on pakko sanoa että on valokuvattu.

2013

No, tottakai voidaan, mutta siitä olen samaa mieltä että ei kaikkeen todellakaan pitäisi tarvita lupia.
Joukkis on entinen opettaja, kyllä se lähdekritiikin hallitsee. Mistä tuon voi huomata?
No tottakai Suomessa on julkisten menojen osuus BKTsta olisi pienempi kuin esimerkiksi Zimbabwella.

2014

Maitoa ollaan juotu vuosituhansia ja nyt se on yhtäkkiä kansakunnan uus suosikkipoliitikko. En tajua.
Tämä postaus sisältää henkilötietoja, joten joudun poistamaan tämän redditin sääntöjen mukaisesti.
> * inb4 Sveitsi on maailman paras maa ja miksi se on Suomi?
Oma mielipiteeni juomasta on se että se on paha juttu ja tulee ulkomailta.
Tietty se sumutekaan ei paljoa auta, jos ei kuitenkaan tee.
Oma superoikeistolainen näkemykseni on, että Suomessa on kasvamassa menetetty sukupolvi.
>Mutta ilman tekno-utopian toivoa ei ole enää mitään merkitystä Venäjän sisällä.
onko toi jätkä raptorista, jos ei ole niin äijä ei tajua mitään busineksesta.
En aina noudata lakeja, siksi että ne on oikein, vaan siksi, että se on suomalainen. :P

2015

On typerää osallistua asioihin, joissa meillä ei ole mitään muuta annettavaa kuin tila?
Heh, ja ensin kovasti väitettiin, että mitään ongelmia ei ole tai ne ovat vähäisiä?
Niin, no se on totta että mikäs siinä.
Sä taiat tietää hipstereistä aika paljon enemmän kuin Vasemmisto, Demarit tai Vihreät.
Seuratessani oman työnantajan ylemmän yritysjohdon toimintaa, olen melko varma että jotakin epäterveellistä tämä tuottaa silmiin.
Tyhmä systeemi joo, mutta toi on nyt vaan tekstin kirjoittamista koneella.
Pitäisi hälytyskellojen soida jo siinä vaiheessa kun Putin valittiin eduskuntavaaleissa presidentiksi.
Menen trolliin, mutta myöskään termillä fatpipe ei ole mitään tekemistä sen kanssa, että se ei ole uhka. Se on korkeintaan haaste.
Saatana kun telkkarissa puhutaan muutakin kuin suomea ja englantia, koska puhuttelutkin hoidetaan tulkkien avulla.
Itseä kiinnostaa eniten tuleva hinnoittelu. Jos kaksi vyöhykettä maksaa nykyisen seutulipun verran on homma silkkaa ryöstöä.
Itsekontrolli on ihan pikkaisen helpompaa kun ei tarvitse heijastaa omaa pahaa oloaan hampurilaiseen.
Haluaisin muistuttaa että koskaan ei ole liian myöhäistä hakea apua! http://www.a-klinikka.fi/yhteystiedot

2016

Koetat edelleen määritellä muiden ajatuksia. En ymmärrä miten et voi olla näkemättä :D
Ja säästyy korvauksilta? 21 donaa saa maksaa jonkin aika, kun on elämässä muitakin kuluja.
Ainahan sitä yhteiskunta muuttuu, mutta täytyy myöntää että oli aika mukavia kotibileitä lukioaikoina!
No tämä jos mikä on omiaan aiheuttamaan huhupuheita.
Olisi myös kiva tietää, onko Rantala samaa mieltä siitä, että säätiöt pitäisi pistää verolle.
Pitkällä tähtäimellä tähän pitäisikin pyrkiä, mutta en tiedä miten liikkeet sopivat keskenään ne ajankohdat.
Mitä vittua nyt oikeasti. Millainen ihminen menee tappamaan munkkivanhuksia? Olisiko vaikka toi ISIS?
Mikä ihmeen aivopesu varusmiespalvelus on? Maassa on aina armeija, jos ei oma, niin vieras.
Anna tulla vaan. Kyllä se elämä siitä kun alkaa maksuhäiriömerkintää pukkaa!
Sukupuoli on vain sosiologinen asia, aurinko nousee lännestä ja kissan nähdään syövän koiranruokaa
Rauhallinen mielenosoitus kertoo vain siitä että tämä on hyvä juttu naisille.
Olen päätellyt näin itse sen perusteella mitä olen kuullut alalla olevilta tuttaviltani.
Suurin ongelmahan tässä revittelyssä on se, että se luottoluokituksen heikennys tapahtui vasta nyt.
Ja minä valvoin, kun murehdin, että saakohan Savonlinnan postin työntekijät kriisiapua ollenkaan!?.
Olisi saanut olla uskollisempi kirjoille. Itselläni ei olisi ollut mitään mahdollisuutta assosioitua tumblr-feministeihin keidenkään päissä.
Pointti siinä, että faktuaalisesti en omista mitään, mutta kiinnostaa kyllä tuo miljardöörin elämä.
Voi olla, tai ainakin niin että se olisi mitenkään kummoisesti muuttunut vuosien varrella.
Muuten hieno mutta jos ei ole ihan patologinen tapaus.

2017

Lapsettomuus ratkaisuna ilmastonmuutokseen on samaa luokkaa kuin koko muu ansiotulon verotus.
Sähkötupakkakaan ei ole vaaratonta mutta se on silti halvempi kuin audiblen jäsen hinta.
Jos ei ole salaisuuksia niin ei ole mitään keinoa neuvotella palkoista.
Mutku se on Lukoilin ketju! Mitä väliä sillä on, millä korkeudella ilmakehää hiilidioksidi on?
> KirjoitatSoitat omalle kongressiedustajallesi ja postaat vastauksen redditiin
... En mene. Koska ei ole kyse samasta asiasta, kts evaslaarin linkki.
Peuroja täällä näkee paljon, joten ei mikään ihme että tuli yllätyksenä.
Viimeeksi maistoin kahvia noin 15 vuotta sitten. Ei silloin ollut tietoakaan näistä suurista pakolaisvirroista.
Näin on. Kyse ei ole siitä, että tienaako rahaa.
Tässä on polkuriippuvuutta: englanti on tärkeä koska osaamme englantia. Jos osaisimme saksaa, pitäisimme sitä tärkeänä.
Jaa-a, siitä en tiedä onko ok mutta sen tiedän että miljardööri osaa kyllä pitää huolta rahastaan.
Silti, haluaisin tietää mitä termiä mielestäsi pitäisi käyttää ihmisistä, jotka inhoavat ja vihaavat seksuaalivähemmistöjä?
Jos/kun rahantulo tuosta hommasta loppuu niin helppohan se on kirjoittaa vaikka tikkuaskin kanteen.
> Eli oma mutuni on siis se, että kannattaa hurjastella nimenomaan vesikeleillä?
Kyllähän siellä on paljon kitkaa valkoisten ja mustien välillä samana ihan viime testeihinkin asti.
Kannattais kokeilla ja jos ei toimi niin sitten se ei olisi vyöhykehinnoittelua.

2018

Tämä on kolmas tai neljäs kerta kun tämä kuva postataan tänne tänään...
No, ei se nyt ihan niinkään mene. Ihan yhtä hyvin sen voi itsekin laittaa. En ymmärrä ongelmaa.
Sinä olet nyt väärässä. Anderssonin ulosannissa ei ole mitään vikaa ja niistä loukkaantuminen yms. On naurettavaa?
Äärimmäisen harva asia vie minulta yöunet mutta tämä on yksi asia mistä en pidä.
mutta pöpöthän kuolee sillä hetkellä kun ne eivät ole suosittuja? Vain yksi vastaus on mahdollinen.
Miehillä ei vain ole mitään mahdollisuuksia saada ehdokasta sisälle.
pakko myöntää että en ole ihan varma mitä silläkään saavutettaisi.
Onko sulla jotain lähteitä jotka todistaa, että lihansyönti ei ole ihmiselle luontaista? Miksi niin?
Jotain kertoo se, että siihen ei ole lisätty maitoa Niin mustakin.
Itse pääsin lottovoittona paikallislehdelle töihin. En voisi kuvitella edes autolla 30min pitempää työmatkaa
Ite ainakin huomannut että vaatekaupoilla sai vielä muutama vuosi sitten oli vähän eri mielipiteet: https://yle.fi/uutiset/3-9232148
Voisi käydä tuolla pari kertaa viikossa mutta unisex-pukkaria ei ole vielä tullut koettua, joten varmuutta asiasta ei ole.
Hitlereitä näkyy kans näissä naamiaisissa niin eikö se oo se myöhänen mato kun selviää?
Paitsi että kyseessä ei ole enää lainaus.
Ehkä ne voivat osata. Itse en ole ikinä nähnyt noin kovaa sätii.
Sellaista se on kun ei ole yhtään mitään tekemistä tässä puhutun muuttoliikkeen kanssa.
Syömishäiriöt ovat vähän erikoistapaus, niiden kanssa ei kannata olla missään tekemisissä.

2019 (Heinäkuun loppuun asti)

No lähden siitä oletuksesta, että meillä ei ole asiasta mitään keskusteltavaa.
Näinhän se on, mutta niin se vaan menee.
Ei kai sitä makseta kun sitä varten on fossiilisia polttoaineita. Korjasin tämän sulle.
Eli siis ei ole mitään kokemusta kampailusta
>Foorumeilla oli yleensä se yksi tyyppi joka HiA:sta jatkuvasti avautuu.
Jos asiasta on 100% todisteet, niin silloin ei voi vetää kuin yhden johtopäätöksen:
Ainakin selvisi mitä pihtiputaalla voi tehdä kun ei kukaan muuta siihen.
Turvaratkaisuja voi olla, mutta ei toisaalta ole ihan yhtä nimekkäitä.
Iän takia vai kokemuksen puutteesta? Olen melko varma että valtio on velvollinen järjestämään jonkinlaisen kuljetuksen.
>Mies tuomittiinkin raiskauksesta kahden vuoden ja kuuden kuukauden ehdollisen tuomion.
Muuten asiaa kommentoimatta, Nobelin rauhan palkinto ei kyllä ole enää varaa enää halventaa tuotantoa.
Jos olisin starba niin en kyllä itsekkään uskoisi ilmakiväärin tappavan ketään.
Ei ihmisiä kiinnosta tällaiset. Suurin osa ei edes pääse osallistumaan arvontaan.
Tosta artikkelista jäi vähän semmonen kuva ettei kannata ilman applea
> sisäinen turvallisuus Tosin tällä laillla ei ole mitään vaikutusta lentojen määrään. Työmatkalaisten osuus riippuu reitistä.
Siis etkö nyt tajua. Kun synnyt niin olet siihen asti vanhin kunnes joku muu kuolee.
Lähtökohtaisesti pidän itseäni suvakkina, mutta siinä ei ole murtumaa niin goodbye.
>Betamiehet ry Tämä taitaa olla sitä Parempaa Vaalivaikuttamista™
>Niin, mutta kyllä se silti on kaikkea muuta kuin sensationalistinen. Kiitokset toimittaja Halmiselle.
submitted by Loez to Suomi [link] [comments]


2016.03.03 09:34 tiikerinsilma AMA: Menneisyyteni on absurdi paskamyrsky, mutta olen selviytynyt kaikesta.

TL;DR: Soittakaa Eye of the tiger.
Kirjoittamisen jälkeen alkuun lisätty huomautus: mua alkoi naurattaa kun kirjoitin tän loppuun asti, vaikuttaa nimittäin niin absurdilta sattumusten sarjalta.
Taidan olla esimerki ns. resilientistä persoonasta. Elämäni on ollut aika epätavallista ja olen kahlannut läpi mielettömistä paskamyrskyistä vahingoittumatta kovin pahasti. Miksi ja miten? Vaikea sanoa, kenties se että ikävyydet alkoivat niin nuorina preparoivat lopuille. Ajattelin että ehkä teitä kiinnostaa sosiaalipornon hengessä kuulla aiheesta – ja kuka tietää, ehkä mä voin antaa jotain vinkkejä vaikeuksien kanssa painiskeleville. Nuoremmille lukijoille tämä olkoot tarina siitä miten asioilla on tapana järjestyä.
Osa yksityiskohdista tarinassa (kuten ikävuodet jne) on muutettu oman ja muiden yksityisyyden suojelemiseksi. Kaikki tapahtumat ovat tosia. Jos tuntuu tutulta, olen kertonut ne aiemmin redditissä englanninkielisellä throwawaylla.
Niin, mistäs pitäisi aloittaa? Olin lapsena aika yksinäinen, mutta fiksu kakara, jonka elämää lähinnä haittasivat ylikontrolloivat vanhemmat. Käytännössä kaikki mikä ei ollut erikseen ja eksplisiittisesti sallittua oli kiellettyä. Asiat muuttuivat dramaattisesti kun mun faija sairastui syöpään kun olin 11-vuotias. Se oli aika ikävä vuosi seurata sitä kuihtumista ja toisaalta miten mutsi työnsi rahaa uskomushoitoihin yms. Noutaja faijalle tuli mun kahdentenatoista syntymäpäivänä.
Mun mutsi sekosi täysin faijan kuoleman jälkeen ja muuttui kyvyttömäksi toimimaan vanhempana. Käytännössä jouduin olemaan huoltaja sekä itselleni että hänelle. Näin nälkää ja kaikki oli aika perseestä. Mutsi oli kuitenkin hyvä pitämään kulissit yllä enkä mä ymmärtänyt pentuna hakea apua mistään, niin sosiaalihuolto yms eivät puuttuneet peliin. Anekdoottiesimerkkinä mutsin perseydestä on vaikka miten hänellä oli tapana herättää mut töihin lähtiessään joskus kuudelta ja kertoa hyppäävänsä työmatkalla rekan alle jne. Tällaiset kasuaalit itsemurhauhkaukset olivat osa päivittäistä kokemusta teininä.
Yllättäin tästä seurasi että mä olin teininä aika erilainen kuin muut, sellainen pikkuvanha ja ehkä masentunut. Koska yläaste on mitä on, tämä johti järjestelmälliseen ja sadistiseen koulukiusaamiseen. Siihen osallistui myös osa opettajista, koska en ollut näkyvän uskonnollinen ja asuin lestadiolaisseudulla. Se taas ajoi entistä eristyneemmäksi sosiaalisesti. Ollessani 13/14 luin sitten Orson Scott Cardin Ender’s Gamen. Sain tästä ajatuksen kuinka ratkaista ongelma… Yleistä apinalaumaa vastaan ei ollut mahdollisuuksia puolustaa itseään fyysisesti. Niinpä kohtasin pääkiusaajan tämän ollessa yksin koulumatkallaan ja syyllistyin erittäin törkeään, laskelmoituun pahoinpitelyyn. Koska olin yhä alaikäinen tästä ei tullut rikosoikeudellisia seuraamuksia, mutta kaikki muita kyllä.
Tilanne kuitenkin ratkesi. Kiusaaminen päättyi koska ihmiset varmaan pelkäsivät että ryömisin ikkunasta puukko hampaissa yöllä kylään. Pahinta on että se olisi ollut varmaan ihan mahdollista. Dokumentti valkoinen raivo osui lähelle; olin potentiaalinen kouluampuja, joka ei vaan koskaan tarrannut aseeseen. Sain lopulta sitten ensimmäisen ystävän, joka oli samalla tavalla sosiaalinen hylkiö. Harmi kyllä hän oli selvästi kliinisesti masentunut ja tipahtanut kaikkien tukiverkostojen ulkopuolelle. Hän päätyi ampumaan itsensä ensimmäisen lukiovuoden lopuksi alkoholisoituneen isänsä metsästysaseella. Löysin ruumiin.
On vaikea arvioida jälkikäteen, että olinko oikeasti masentunut. Selvää kuitenkin on, että sellainen yleinen ulkopuolisuuden tunne nousi aivan uusiin sfääreihin tämän jälkeen. Menestyin erinomaisesti lukiossa, mutta olin totaalisen yksin ja kotielämä jatkui erittäin stressaavana. Osittain tämän ystävän esimerkin innoittamana päädyin siis siihen, että olisi parempi ottaa exit elämästä. Perustelin sen yleisellä alienaatiolla; tunsin olevani väärällä planeetalla. Otin selvää junien aikataulusta ja päädyin odottamaan rahtijunaa pää raiteella. Olin niin huomaavainen etten halunnut aiheuttaa vaivaa matkustajajunan matkustajille.
Siinä syksyn lehtien keskellä loikoillessani ajattelin elämää, maailmaa ja kaiken epäoikeudenmukaisuutta. Kelatessani kaikkea tapahtunutta ja verratessani sitä tuntemiini ihmisiin tulin aivan helvetin vihaiseksi. En vihaiseksi ihmisille, vaan yleisesti maailmalle. Päädyin samaan jonkinlaisen valaistumiskokemuksen siitä, että itsemurha ei ollut ratkaisu vana periksi antaminen. Se oli ultimaattinen voitto niille voimille ja tekijöille, jotka olivat yrittäneet murtaa minut. Päädyin vannomaan etten koskaan antaisi periksi, ihan silkkaa vittuumaisuuttani, tapahtui mulle mitä tahansa. Tämä ajatus sai lähtemään raiteilta ehkä minuutti ennen junaa. Päätös on sittemmin pitänyt, eikä kuolema ole enää käynyt koskaan mielessä.
Suoritin ylioppilaskirjoitukset hienosti, pääsin kiinnostavalle alalle yliopistoon ja elämä parani merkittävästi. Opiskelijaympäristössä ja oikeassa kaupungissa tunsi olevansa ensimmäistä kertaa sekä vapaa että osa jotakin. Erikoinen taustani aiheutti kuitenkin vaikeuksia solmia syvempiä ihmissuhteita. Mulla oli toki tyttöystäviä, mutta ajelehdin suhteesta toiseen tuntematta oikein mitään. Opin sosiaalisesti sulavaksi tavalla joka saa ihmiset pitämään minusta ilman että he oppivat tuntemaan minua lainkaan. Ihmiset pitävät nauramisesta ja itsestään puhumisesta, joten kun kyselee heiltä asioita ja on hauska, he eivät huomaa etteivät tunne minua lainkaan. Tästä huolimatta ystävystyin taas uudestaan – ja sillä ystävyydellä oli taas ikävä loppu. Olimme moottoripyöräilemässä kun rattijuoppo murskasi ystäväni. Hän kuoli käytännössä käsivarsilleni.
Näiden kertyneiden menetyskokemusten seurauksena aloin luonnollisesti etääntyä yhä enemmän ihmisistä; vaikutti että kaikki läheiset ihmiset vain katosivat tavalla tai toisella elämästä. Tein duunia, opiskelin ja menestyin, mutta samalla ajelehdin elämän läpi oikein elämättä. Mikään ei tuntunut miltään. Tämän takia se kun rakastuin ensimmäisen kerran iskikin kuin pakettiauto moottoripyörään. (Sori, huumorintajuni on varsin musta.) Niin, naisia mulla oli ollut aiemminkin, mutta en ollut tuntenut juuri mitään – ehkä uskottelin olleeni rakastunut, mutta en aidosti ollut. Taisin särkeä pari sydäntä; olen siitä pahoillani. En tehnyt sitä ilkeyttäni tai tahallani. Olin vain niin pihalla.
Mutta niin, ensirakkauteni vaikutti upealta; hän oli myös kovia kokenut ja yhteensopivalla tavalla fucked up, vähän kuten se ah niin ihana romantiikka tuossa uudessa Deadpoolissa. Pari ekaa vuotta hänen kanssaan olivat mahtavia. Sitten hän sairastui vakavasti; kyseessä paljastui olevan kohdunkaulan syöpä. Kun oikea diagnoosi saatiin vihdoin se oli edennyt jo hyvin pitkälle. Julkinen puoli alkoi olla valmis antamaan kuolemantuomion. En suostunut hyväksymään sitä vaan käytin koko omaisuuteni hänen pelastamisekseen. Hän käytti toki myös omat rahansa, mutta no – minulla oli perintöä ja vuosien työnteon tuloksia. Enkä ollut käyttänyt rahaa juuri mihinkään. Kun rahat alkoivat loppumaan, myin kaiken minkä omistin.
Puolisolleni tehtiin lopulta erittäin invasiivisia toimenpiteitä, mistä mm. aiheutui menopaussi alle kolmekymppisenä. Niiden lopputuloksena hän selviytyi, mutta joutui käyttämään rankkoja lääkecocktaileja. Tämä tarkoitti sekä voimakkaita, addiktiivisia kipulääkkeitä että hormonihoitoja. Tämä yhdistelmä muutti hänen persoonallisuuttaan. Jossain vaiheessa hoitoja hän oli alkanut pettämään minua ja käyttämään myös muita aineita. Kun asia paljastui, jäin sitten täysin tyhjän päälle.
Seuraavat pari vuotta menivät täysin sumussa. Tipahdin työttömäksi koska en jaksanut pitää huolta asiakaskunnastani – työtaso oli muutenkin tipahtanut puolisoni sairauden aikana. Omaisuutta ei ollut, olin jonkin aikaa koditon. Emotionaalisesti fiilikset vaihtelivat murhanhimoisesta vihasta musertavaan epätoivoon. Tämä kaikki johti vakavaan masennukseen. Mutta selvisin taas, jotenkin. Raahasin itseni ylös sieltä kuopasta, kehiti itselleni uuden uran ja aloin toipua taloudellisesti sekä mielenterveydellisesti. Pari vuotta lisää ja olin taas jaloillani, mutta kylmempi kuin koskaan.
Yllättävää kyllä, en alkanut vihaamaan naisia. Palasin vanhan malliin missä ajelehdin suhteesta toiseen ilman että tunsin oikeasti mitään. Ehkä tietyllä tavalla regressoiduin takaisin siihen elämään, mitä olin viettänyt opiskeluvuosieni aikana. Sitten kohtasin taas uuden valonsäteen. Elämääni ilmantui nainen, joka kykeni ohittamaan suoraan kaiken sosiaalisen teflonin ja saamaan minut tuntemaan. Rakastuin vielä voimakkaammin kuin aiemmin. Suhde oli lyhyt ja päättyi koska olin yhä liian rikkinäinen syöpänaisesta. Hän ei tehnyt siis mitään väärää, mutta olin sen jälkeen hetken aivan sekaisin. Puhun siis sellaisesta todella typerästä ja cringystä sekoilusta – pitkien sähköpostien lähettelemisestä eksälle aamuyöllä ja muuta tyhmää. Jotenkin vaan kaikki kortit pakassa etsivät uutta paikkaa. En ehkä ollut ymmärtänyt kuinka erityinen tuo ihminen oli ennen menetystä.
Mutta vaikka tämä kuulostaa tragedialta, se oli lopulta parasta mitä minulle on koskaan tapahtunut. Tilanne pakotti tarkastelemaan itseäni, defenssejäni ja traumoja kriittisesti sekä näkemään kokonaisuuden. Ymmärtämään sen etten aidosti elänyt vaan ainoastaan olin olemassa. Aloin purkamaan aktiivisesti epäterveitä käytöstapojani, opettamaan itseäni elämään pelkän olemisen sijaan ja huomioimaan ihmisiä paremmin. Yrittämään oppia antamaan itsestäni enemmän muille.
Tuosta lyhyestä valonsäteestä ja sen aiheuttamasta ahaa-elämyksestä on nyt yli vuosi. Olen 36-vuotias akateeminen tyyppi, joka on johtavassa asemassa oleva erityisammattilainen. Tienaan hyvin, työni on mielekästä ja haastavaa. Olen yhä ihminen josta kaikki pitävät mutta kukaan ei oikeasti tunne, mutta se on jotakin mitä yritän muuttaa. Olen alkanut lähentyä johinkin vanhoihin opiskelukavereihin ja työkavereihin, minkä toivon ehkä johtavan ystävyyteen. Tietyllä tavalla olen ehkä ikäkumppaneita 10-15 vuotta jäljessä, koska olen joutunut aloittamaan elämän kerran kokonaan alusta. Toisaalta olen myös vain ajelehtinyt monia, monia vuosia kokematta ja tuntematta aidosti mitään.
Nyt olen ehkä ensimmäistä kertaa elämässäni oikeasti elossa. Koen ja näen asiat eri tavalla. Tiedän, että tahdon saada tästä elämästä irti asioita ja olla onnellinen, sekä olla paras versio itsestäni mikä voin koskaan olla. Teen uusia asioita ja opettelen tuntemaan. Voi olla etten enää pariudu koskaan, mutta se on ihan ok. En ainakaan aio enää harrastaa noita merkityksettömiä suhteita, jotka voivat olla toisille kuitenkin merkityksellisiä. Kenties joku vielä iskee kuin salama tai sitten ei; onnellinen voi olla joka tapauksessa.
Jos tällä tarinalla on jokin opetus, niitä lienee kaksi.
Ensinnäkin, kaikesta voi selvitä kun oikeasti haluaa. Toiseksi, itseään voi aina muuttaa eikä ole koskaan myöhäistä tehdä niin. Live long and prosper!
submitted by tiikerinsilma to Suomi [link] [comments]


Koskaan ei ole liian myöhäistä - Vastaisku ankeudelle